Sir 43

Jumalan suuret teot.

1Korkeuden jalo kunnia on taivaan puhdas vahvuus. Taivaan muoto on kirkas katsella 2Aurinko noustessansa tulee näkyviin kuin airut. Ihmeteltävä työase, Korkeimman tekemä! 3Keskipäivällä se kuivuttaa maan ja kuka kestää sen paahdetta? 4Ahjoa hoidetaan kuumuutta kysyvissä töissä, mutta kolmin verroin aurinko paahtaa vuoria. Se henkii tulisia höyryjä ja lähettää valonsäteitä, jotka huikaisevat silmät. 5Suuri on Herra, joka on sen tehnyt, ja hänen sanojensa voimasta se kiitää rataansa. 6Ja kuu! Se noudattaa aina aikaansa ollakseen aikojen näyttäjä ja ajanjaksojen merkki. 7Kuusta otetaan juhla-aikain merkki, se on valonantaja joka vajenee oltuaan täysi. 8Kuukaudella on nimi kuun mukaan; vaihdellessaan se ihmeteltävästi kasvaa. Se on merkinantaja korkeuden sotajoukoille, loistaen taivaanvahvuudella. 9Tähtien kirkkaus on taivaan ihanuus, säteilevä kaunistus Herran korkeuksissa. 10Pyhän sanojen mukaan ne asettuvat järjestykseen eivätkä vartiopaikoillansa väsy. 11Katso sateenkaarta ja ylistä sen Luojaa: se on helottaessaan ylen ihana. 12Se kaartuu kirkkauden piirinä yli taivaan; Korkeimman kädet ovat sen jännittäneet. 13Hänen käskyllään saa äkisti lumen satamaan, ja nopeasti hän iskee alas tuomionsa salamat. 14Siksi aukenevat hänen varastohuoneensa, ja pilvet lentävät niistä ulos kuin linnut. 15Valtasuuruudessaan hän antaa pilville voiman, ja raekivet syöksyvät kappaleina alas. 16Ja kun hän astuu esiin, järkkyvät vuoret, hänen tahdostansa etelä tuulee. 17Maata vapisuttaa hänen ukkosensa jylinä ja pohjan puhuri ja pyörremyrsky. Hän sirottaa alas lunta niinkuin lentäviä lintusia, ja lumituisku on niinkuin laskeutuva heinäsirkkaparvi. 18Sen kaunista valkoisuutta silmä ihmettelee, ja sen satamisesta sydän hämmästyy. 19Ja kuuraa hän vuodattaa maahan kuin suolaa; jäätyneenä siitä tulee kuin neulankärkiä. 20Kylmä pohjatuuli puhaltaa, ja vesi kovettuu jääksi. Kaikkiin vesipaikkoihin asettuu jää, ja vesi pukeutuu kuin panssariin. 21Herra kuluttaa vuoret ja paahtaa erämaan ja kärventää vihannan ruohon kuin tuli. 22Kaikkea parantamaan nousee pian sumu; kaste laskeutuu ja antaa virvoitusta paahteen jälkeen. 23Aivoituksensa mukaan hän tyynnytti valtameren ja istutti siihen saaria. 24Meren purjehtijat kertovat sen vaaroista, ja me ihmettelemme, mitä korvaamme kuulevat. 25Ja siinä on käsittämättömiä ja ihmeteltäviä luomuksia: kirjava moninaisuus kaikkinaisia eläviä. luotuja merihirviöitä. 26Hänen voimastaan menestyy, mitä hän tarkoittaa, ja hänen sanansa kautta on kaikella olemuksensa. 27Paljon voimme puhua, mutta loppuun emme pääse; ja meidän sanojemme loppusumma on: Hän on kaikki kaikessa. 28Kuinka me kykenisimme häntä ylistämään, sillä hän itse on suurempi kuin kaikki hänen tekonsa? 29Peljättävä on Herra ja ylen suuri, ja hänen valtasuuruutensa on ihmeellinen 30Ylistäkää herraa korottaen hänen kiitostansa, niin paljon kuin voitte, sillä vielä suurempi hän on. Korottakaa hänen kiitostansa yhä voimallisemmin, älkääkä väsykö, sillä loppuun asti ette pääse. 31Kuka on hänet nähnyt, niin että voisi kyllin kertoa? Ja kuka taitaa julistaa hänen suuruuttansa, niinkuin hän on? 32Paljon on salattuja asioita, suurempia kuin nämä; sillä vähän me olemme nähneet hänen töistänsä. 33Sillä Herra on tehnyt kaiken, ja hurskaille hän on antanut viisauden.